Uusi koti, uudet unelmat? eikse nii mee?
Oon viimeisen vuoden ajan asunut kämppiksen kanssa samassa asunnossa, Joten aluksi meni hetki tottua siihen että, siinä ei olekkaan sitä toista jolle voirt purkaa vihaasi tai ajatuksiasi. Noh mutta en voi valittaa koska tää on oikeesti se mitä halusin!
****
Aluksi toki ajattelin että muutto Tampereelle on vain ikuinen haave kunnes, sitten pääsiäisloman jälkeen päätin että nyt on aika vaihtaa maisemaa. Menin koulumme opinto-ohjaajan puheille ja kirjoitimme ero paperit koulusta ja sitten olinkin jo vapaa kun taivaan lintu.
****
Kun oli jo kerinnyt tottumaan siihen että, oli jokin rytmi joka päivä, aamulla herättiin kouluun ja koulusta kotiin ja päivästä yleensä ottaen meni joku 5h päivässä koulussa istumiseen.
Ensimmäiset päivät oli tosi antosia kun ei tarvinnut herätä aikasin kouluun vaa sai vain nukkua pitkään. Mutta ei mennyt kauvaakaan kun se alkoi tuntumaan tosi turhauttavalta kun sulla ei ollut mitään tekemistä, saattaa kuulostaa kaukaa haetulta mutta siihenkin tyhjän panttina olemiseen kyllästyi äkkiä.
****
Olin jo tuossa vaiheessa päättänyt että Tampere on se seuraava paikka johon olen lähdössä. Noh otin asian hoidettavakseni ja aloin katsoa itselleni asuntoa, ei mennyt kun joku 5pv kun olin laitellut asuntohakemuksia menemään kun yhdestä kyseisistä paikoista tarjottiin asuntoa. Olin siinä vaiheessa niin tohkeissani että ''ei voi olla totta'' mutta sitten alkoikin puhelin soitto rumba ja kaikki postin kautta lähetetyt vuokrasopimukset yms. Ne tuli ja kirjotettiin ja vuokrasopimus alkoikin minun osaltani Tampereella 1.5.2015
****
Oltuani täällä tunnen että tämä on se ''oma paikka'' ja tunnen viihtyväni täällä. Asukkaat ovat tietenkin viellä vieraita mutta kyllähän äkkiä tutustuu kun vaan itse haluaa.
Ensimmäisenä iltana jo kun muutin kaveri tuli kylään ja toivottamaan tervetulleeksi ja juotiinkin siinä kahvit ja rupateltiin niitä näitä.
****
Monella varmasti herää kysymys että miksi jättää koulut kesken ja muuttaa pois?
- Jokainen varmaankin jossain vaiheessa on kokenut sen ettei viihdy paikassa jossa asuu. Samoiten kävi minulle, en tuntenut paikkaa enää omaksi eikä mikään asia siellä halunnut minua jäämään sinne, Tottakai mulla oli siellä kavereita eikä ne tietenkään unohdu vaikka muuttaakin 100km kauvemmas.
Aluksi kyllästyin paikkaan siinä että siellä ei ollut sitä ''elämää ympärillä'' joka on mulle tosi iso asia et jos haluaa tyyliin mennä elokuviin nyt heti, niin Tampereella se onnistuu astumalla vaan elokuvateatteriin, mutta pienemmällä paikalla se toki on että täytyy seurata että mitä on juuri milläkin hetkellä menossa ja sopia omat aikataulut sen mukaan,
Pieni paikkakunta saattaa usein tuntua ahtaalta kaupunki henkiselle ihmiselle, niin myös kävi minulle tuossa pienessä paikkakunnassa, toki olisin voinut jatkaa siellä mutta se olisi ollut kauhee pakko pullaa enkä olisi enää nauttinut olostani siellä.
Mutta ei jäädä murehtimaan menneitä!
Nyt ollaan Tampereella ja tänne ollaan ihan hyvin sopeuduttu joukkoon!
Kiitos, Nam, Pus :3 -Smaga
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti